Mitä vastuullinen sijoittaminen on?

Vastuullisen sijoittamisen kehitys

Osa tutkijoista pitää vastuullisen sijoittamisen alkuna 1600-luvun kveekareita, ja osa taas ajoittaa alkupisteen 1980-luvun anti-apartheid-liikkeeseen. Ennen 2000-lukua sijoituspäätöksissä oli usein voimakas uskonnollinen näkemys ja sijoittajan oma eettinen kanta haluttiin osaksi sijoitustoimintaa, mutta 2000-luvun puolella on siirrytty entistä enemmän eettisestä sijoittamisesta vastuulliseen sijoittamiseen ja aiempaa laajempiin sijoitusstrategioihin.

Vastuullisuus on vastuuta myös tuotosta

Vastuullinen sijoittaja ei ole ensisijaisesti hyväntekijä, vaan sijoittaja, jonka tarkoituksena on saada salkulleen mahdollisimman hyvä tuotto. Kysymys on siitä millä keinoilla tämä tuotto synnytetään eikä vastuullinen sijoittaminen tarkoita automaattisesti korkeampaa tai alhaisempaa tuottoa. Kyse on lähinnä erilaisesta riskiprofiilista, sillä kestävän kehityksen periaatteita noudattavat yritykset tuntuvat hoitavan myös taloudelliset velvoitteensa kuntoon pienentäen näin riskisyyttä. Pidemmällä aikajänteellä myös tuoton maksimointi on mahdollista.

Parhaat mahdollisuudet ylituottoon ovat sijoittajalla, joka ottaa huomioon myös perinteisen taloudellisen raportoinnin ulkopuoliset erät, tuntee sijoituskohteensa paremmin ja tunnistaa sekä riskejä että mahdollisuuksia hieman laajemmin. Sektoreiden poissulkemisen on puolestaan havaittu useassa tapauksessa heikentävän tuottoa.

Vastuullisen sijoittamisen lähestymistapoja

Vastuullista sijoittamista voidaan lähestyä useasta näkökulmasta, joista yleisimpiä ovat välttäminen, tiettyjen sijoituskohteiden suosiminen, vaikuttaminen sekä integrointi. Näiden pohjalta sijoittaja voi valita tai yhdistellä itselleen tai organisaatiolleen parhaiten soveltuvan menetelmän.

Välttäminen on perinteisin tapa sijoittaa vastuullisesti ja sillä tarkoitetaan tiettyjen sijoituskohteiden poissulkemista salkusta. Lähtökohtana negatiivisessa arvottamisessa on sijoittajan oma arvomaailma, jonka pohjalta karsitaan tiettyjä toimialoja, valmistajia tai jälleenmyyjiä. Myös kansainvälisesti hyväksytyt normit ja määräykset ohjaavat salkun ulkopuolelle suljettavien sijoitusten määrittelyä.

Suosimista voidaan toteuttaa kahdella tavalla: joko valiten Best-in-Class menetelmällä sellaisia yrityksiä, jotka omalla toimialallaan ovat omaksuneet vastuullisia liiketoimintatapoja parhaiten tai perustamalla sijoitusstrategia johonkin vastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen liittyvään teemaan. Vastuullisesti toimivilla yrityksillä uskotaan olevan riski- ja tuottomielessä etulyöntiasema kilpailijoihinsa nähden, jonka vuoksi ne nähdään myös parempina sijoituskohteina. Takana on ajatus siitä, että kuluttajien ja sijoittajien suosiessa alan vastuullisia edelläkävijöitä, seuraavat muut pian perässä ja koko toimiala muuttuu vähitellen vastuullisemmaksi.

Vaikuttamisella viitataan aktiiviseen omistajuuteen, jossa sijoittaja hyödyntää omistajaoikeuksiaan vastuullisemman yritystoiminnan edistämiseksi ja sijoitustuottojen varmistamiseksi. Sijoittaja voi käyttää omistajaoikeutensa monella tavalla: käydä keskustelua yrityksen kanssa, osallistua päätöksentekoon yhtiökokouksissa ja toimia yhdessä muiden omistajien kanssa keskustelun vaikuttavuuden vahvistamiseksi. Vuoropuhelu voi olla suoraa keskustelua yrityksen kanssa tai tapahtua välillisesti ulkopuolisen edustajan avulla. Se voi olla ennakoivaa, esimerkiksi tiedonhankintaa yrityksen vastuullisuuden toteutustavoista, tai reagoivaa, yksittäisiin tapauksiin liittyvää keskustelua. Mikäli keskustelut eivät tuota haluttua tulosta, voidaan yritys karsia sijoitussalkusta kokonaan.

Vastuullisen sijoittamisen tavoitteena voidaan pitää tilaa, jossa vastuullisuuskriteerit on integroitu osaksi organisaation sijoitus- ja päätöksentekoprosessia, jolloin vastuullisuus on osa kaikkia sijoituspäätöksiä eikä sitä hoideta erillisessä yksikössä.