Tulevaisuuteen katsova sijoittaja huomioi luonnon monimuotoisuuden – myös tuottojen takia

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on nousemassa sijoittajien agendalle ilmastonmuutoksen rinnalle. Se on hyvä uutinen, sillä luontokadon seuraukset ovat moninaiset ja peruuttamattomat. Jokaisen on helppo ymmärtää, mitä tapahtuu, jos vaikkapa pölyttäjät katoavat. Kuluttajien, lainsäätäjien ja markkinoiden luoma paine ohjaa taloutta kestävämmälle pohjalle, jotta eläisimme maapallon ekologisen kantokyvyn rajoissa. Myös sijoittajat ja rahoittajat ovat tässä muutoksessa tärkeässä asemassa.

Iso-Britannian valtionvarainministeriö julkaisi helmikuussa raportin, joka käsittelee luonnon monimuotoisuuden roolia taloudessa[1]. Raportin keskeinen viesti on, että luonnon monimuotoisuus ja luonnon tarjoamat palvelut mahdollistavat talouden rattaiden pyörimisen. Näin ollen luontopääoma tulisi huomioida kaikessa päätöksenteossa samalla tavalla kuin muut pääomalajit kuten tuotannollinen ja inhimillinen pääoma.

Raportin mukaan talouskasvu rajoittuu pitkällä aikavälillä maapallon ekologiseen kantokykyyn. Jo tällä hetkellä tuotanto- ja elämäntapamme edellyttää noin 1,6 maapalloa. Meidän on siirryttävä kohti taloudellisia ja tuotannollisia järjestelmiä, jotka hyödyntävät luontopääoman tuottamia ekosysteemipalveluja. Sijoitustermein ajateltuna meidän tulisi elää koroilla eikä kuluttaa itse pääomaa.

Tämä lähtökohta on sopusoinnussa esimerkiksi ekonomisti Kate Raworthin luoman donitsitaloustieteen mallin kanssa, jossa tuotanto- ja talousjärjestelmän on minimitasolla täytettävä tasapuolisesti ihmiskunnan tarpeet ja toisaalta maksimitasolla toimittava ekologisen kantokyvyn rajoissa. Tästä minimin ja maksimin väliin jäävästä donitsin muotoisesta alueesta syntyy pitkällä tähtäimellä kestävä, ihanteellinen taloudellis-tuotannollinen alue.

Myös monet muut toimijat, esimerkiksi Stockholm Resilience Center ja WWF Living Planet raporteissaan, ovat viestineet luonnon monimuotoisuuden merkityksestä ja maapallon kantokyvyn rajoista.

 

Sijoittaja haluaa tietää riskit ja mahdollisuudet

Kansainvälinen rahoitusala on nostettu Iso-Britannian valtionvarainministeriön raportissa yhdeksi keskeiseksi muutosvoimaksi tavoiteltaessa kestävämpää talousjärjestelmää. Sijoittajille luontokato on mahdollisesti merkittävä systeemitason riski. Näin ollen tarve riskien kartoittamiseen on ilmeinen. Tämä mahdollistaa sekä riskien hallinnan että tarjoutuviin mahdollisuuksiin tarttumisen. Siksi myös sijoittajat ovat kiinnostuneita luonnon monimuotoisuudesta.

Vastaavanlaisena esimerkkinä voidaan pitää ilmastonmuutosta, joka on myös vuorovaikutteinen luonnon monimuotoisuuden kanssa. Sijoitusala on jo pitkään ollut mukana arvioimassa ilmastoriskejä ja -mahdollisuuksia osana päätöksentekoa. Sijoittajien kohteina olevat yritykset sekä sijoittajat itse ovat asettaneet ilmastotavoitteita ja alkaneet mitata ja raportoida ilmastonmuutoksesta. Tämä mahdollistaa paitsi vertailukelpoisen ja laaja-alaisen tiedon saatavuuden myös järjestelmällisemmän analyysin.

Käytännössä sijoittajat haluavat tietoa niin yksittäisten yritysten absoluuttisesta suoriutumisesta ja muutoksesta yli ajan kuin suhteellista tietoa yritysten vertailemiseksi keskenään.

Ilmastonmuutoksen mittaamisessa on jo otettu merkittäviä edistysaskeleita. Sen sijaan luonnon monimuotoisuuden vertailukelpoisessa mittaamisessa ollaan monin tavoin lähtökuopissa. Se on myös joiltain osin haastavampaa kuin ilmastonmuutoksen arviointi.

 

Yhdenmukaisen mittayksikön puute luo haastetta

 Ilmastonmuutoksen osalta tiedon ja yritysten toimien vertailun mahdollistaa yhdenmukainen yksikkö, hiilidioksidiekvivalenttitonni (tCO2e) jota voidaan mitata ja myös hinnoitella. Yhteismitallinen yksikkö ja Task Force on Climate-Related Financial Disclosure:n (TCFD) mukainen raportointi mahdollistavat sijoittajille yhdenmukaista tietoa yritysten ilmastotoimista ja sen hyödyntämisen osana päätöksentekoa.

Luonnon monimuotoisuuden osalta samantyyppistä yhteismitallista mitattavaa yksikköä ei ole tällä hetkellä laajasti käytössä. Luonnon monimuotoisuutta on monenlaista ja siinä on laajaa paikallista vaihtelua, jolloin mittaamisen yhdenmukaistaminen on haastavampaa. Aiheen on nostanut esiin myös vastuullista sijoittamista edistävä YK:n tukema UNPRI[2].

Luonnon monimuotoisuutta, ekosysteemipalveluja ja luontopääomaa tutkitaan tällä hetkellä paljon. Esimerkiksi Stanfordin ylipistolla on monen toimijan yhteinen luontopääomahanke[3]. Samoin Natural Capital Protocol[4] pyrkii luomaan keinoja, joilla yritykset voivat tunnistaa ja mitata vaikutuksiaan ja riippuvuuksiaan luontopääoman suhteen. Myös WWF on koonnut yhteenvetoraporttiin[5] useita luonnon monimuotoisuuden jalanjälkeen liittyviä hankkeita. Myös Suomessa esimerkiksi Jyväskylän yliopisto[6] on mitannut toimintaansa liittyvää luontojalanjälkeä hiilijalanjäljen ohella. Yhdysvalloissa taas on kehitetty lainsäädäntöön perustuvia kompensaatiomarkkinoita[7] luonnon monimuotoisuudelle.

 

 Uusia avauksia ja työkaluja

Mielenkiintoa ja tahtoa sijoittajilta ei puutu, mutta lisäksi tarvitaan dataa ja työkaluja, jotta luonnon monimuotoisuus voidaan ottaa paremmin huomioon päätöksenteossa. Sijoittajan kannalta erityisen kiinnostavaa on tällä hetkellä TCFD:n esimerkkiä noudattaen kehitteillä oleva Task Force for Nature-Related Financial Disclosure (TNFD). Seuraavan kahden vuoden aikana TNFD:stä on tarkoitus kehittää yhteistyössä erilaisten toimijoiden kanssa yrityksille ja sijoittajille sopiva luonnon monimuotoisuuteen liittyvä raportointikehikko.

Myös esimerkiksi IFRS Foundation on aktiivisesti kehittämässä lähestymistapoja kestävyysraportointiin perinteistä tilinpäätösraportointia täydentäen. Tässä on myös mahdollisuus uusiin avauksiin, mitä tulee luonnon monimuotoisuuden raportointiin.

Erilaiset toimijat myös testaavat ja kehittävät monimuotoisuutta huomioivia sijoitustuotteita, joiden kautta sijoittaja voi pyrkiä olemaan osa ratkaisua. Yksi mahdollisuus on sijoittaa haittojen välttämisen lisäksi luonnon monimuotoisuutta vahvistavaan toimintaan. Esimerkkeinä on vaikkapa WWF:n pyrkimys tehdä tunnetuksi sijoituskohteita, joissa yhdistyy luontopääoma ja taloudellinen tuotto[8]. Aiheeseen liittyviä avauksia on myös yrityslainojen ja temaattisten joukkovelkakirjojen ja rahastojen saralla.

EU:n kestävän rahoituksen taksonomia sisältää luonnon monimuotoisuuden yhtenä keskeisenä alueena. Taksonomia tarjoaa merkittävän työkalun, jolla sijoitus- ja rahoituspäätöksenteossa voidaan tunnistaa luonnon monimuotoisuutta edistäviä hankkeita. Tärkeää on myös se, että kestävyyden lisäksi sijoituskohteiden riski- ja tuottotasot ovat sijoittajan näkökulmasta kohtuullisella tasolla.

Vuonna 2006 Nicholas Stern kutsui käänteentekevässä raportissaan ilmastonmuutosta suurimmaksi markkinahäiriöksi, mitä maailma on koskaan nähnyt. Vähähiilisistä ratkaisuista on sittemmin muodostunut merkittävää kilpailuetua useilla talouden sektoreilla.

Kuten ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset ovat tulleet sijoittajien ja yritysten pöydille jäädäkseen. Niihin on parempi tarttua ennakoivasti, jotta niistä on mahdollista rakentaa kilpailuetua.

 

Janne Peljo, Project Director, Sitra

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Karoliina Lindroos, Head of Responsible Investment, Ilmarinen

 

 

 

 

 

 

 

 

[1] The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review (publishing.service.gov.uk)

[2] download (unpri.org)

[3] The Natural Capital Project | Natural Capital Project (stanford.edu)

[4] Natural Capital Protocol – Capitals Coalition

[5] 191220__wwf_fr___natural_capital_tools_overview__english_.pdf (panda.org)

[6] Jyväskylän yliopisto selvittää ilmasto- ja luontohaittansa — Jyväskylän yliopisto (jyu.fi)

[7] Wetland mitigation banking – Washington State Department of Ecology

[8] Bankable Nature Solutions.pdf (d3bzkjkd62gi12.cloudfront.net)