Vastuullisuus tekee rytinällä tuloa yhtiöiden palkitsemiseen – ja se vaatii hallituksilta entistä kattavampaa ESG-ymmärrystä

Palkitsemiseen nidotulla vastuullisuuskannustimella voi olla vahva ohjaava voima, kun yhtiöitä kannustetaan kehittämään toimintaansa kestävämpään suuntaan.

Omistajapoliittisessa periaatepäätöksessä valtio-omistaja on todennut odottavansa yhtiöiltä yritysvastuun integroimista johdon palkitsemiseen. Nähdäksemme, miten odotukseen on vastattu, teimme yhtiöille keväällä 2022 kyselyn siitä, miten yritysvastuu näkyy niiden palkitsemisessa.

Kyselyyn vastanneista yhtiöistä 90 prosenttia ilmoitti ottaneensa vastuullisuustavoitteita mukaan yhtiön palkitsemiseen. Nekin muutamat, joilla ei vielä ESG-kannustimia ollut, kertoivat laativansa niitä parhaillaan.

Kun tarkastellaan yritysvastuun osuutta eli painoarvoa johdon tulospalkitsemisessa, valtionyhtiöiden välillä esiintyy suurta vaihtelua. Pienimmillään vastuullisuustavoite muodostaa 5 prosenttia ja enimmillään peräti 90 prosenttia palkitsemisen muuttuvasta osasta. Keskimäärin vastuullisuustavoite kattoi 29 prosenttia tulospalkitsemisesta. Eli puhumme varsin merkittävästä viipaleesta palkitsemisen kokonaiskakkua.

Yleisimmät vastuullisuuskannustimet valtionyhtiöissä liittyvät hiilijalanjäljen tai päästöjen pienentämiseen, henkilöstön työhyvinvointiin tai tyytyväisyyteen sekä työturvallisuuteen. Suosituimpia ESG-tavoitteita palkitsemisohjelmissa olivat ympäristötavoitteet, ja yhtiöistä 78 prosenttia ilmoitti ottaneensa niitä käyttöön.

ESG ei tee automaattisesti autuaaksi
Hyvän hallintotavan mukaisesti valtio-omistaja ei sanele yhtiöille palkitsemistavoitteita, vaan palkitseminen on yhtiöiden hallitusten työkalu ja vastuullisuuden integrointi yrityksen palkitsemiseen sinetöidään hallitusten pöydissä. Usein hallituksen apuna palkitsemisjärjestelmän valmistelussa on (henkilöstö- ja) palkitsemisvaliokunta, joskus myös vastuullisuusvaliokunta. Valmistelussaan ne pystyvät syventymään aiheeseen koko hallitusta perusteellisemmin.

Blogikirjoituksessaan ”Vastuullisuus ei tarkoita mitään” Ville Voipio kirjoittaa, että palkitsemisessa ESG-mittarin olemassaolo itsessään ei kerro vielä yhtään mitään. ”Mittari voi olla vaikkapa, että yritystä ei tuomita lahjonnasta kuin enintään viisi kertaa vuoden aikana”, hän kirjoittaa.

Tuskin minkään yhtiön hallitus päästäisi Voipion ymmärrettävästi kuvitteellista vastuullisuusmittaria läpi, mutta pointti on tärkeä. Yritysvastuun integroiminen niin yhtiöiden strategiaan kuin palkitsemiseen vaatii yritysten hallituksilta uudenlaista ymmärrystä ja osaamista. Hallituksen olisi erityisen tärkeä tunnistaa, mitkä ovat yhtiön liiketoiminnalle olennaisia vastuullisuusteemoja ja miten niihin asetetaan kunnianhimoiset pitkän aikavälin tavoitteet.

Etenkin ilmastonmuutokseen liittyvissä tavoitteissa vaikeutena usein on, että tavoite (esim. hiilineutraalisuus) siintää kenties 20 vuoden päässä. Tuolle matkalle pitäisi löytää merkkipylväitä ja toimenpiteitä, joiden saavuttamisesta yhtiötä palkitaan. Tieteeseen perustuvista ilmastotavoitteista voi olla hyötyä polun piirtämisessä. Pitää myös rohkeasti katsoa ilmastovaikutuksia läpi arvoketjun.

Valitaanko tavoite mittarin ehdoilla?
Yhtiöiden haastekerrointa lisää, että vastuullisen liiketoiminnan vaikuttavuuden mittaamisessa on vielä sarkaa kynnettävänä tuleviksi vuosiksi. Vakiintuneita mittareita on saatavilla mm. ilmastotoimiin (päästöjen ja hiilijalanjäljen keventäminen) ja työturvallisuuteen, kun taas toisessa ääripäässä on luonnon monimuotoisuuden varjeluun liittyvä mittaristo, joka on hyvin alkutekijöissään. Myös ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat haastava teema mitata.

On inhimillistä, että tulostavoitteita valitaan sen mukaan, mitä on helpointa mitata tai mihin löytyy esimerkiksi kolmannen osapuolen antamia pisteytyksiä. Vanha totuus – sitä saa, mitä mittaa – pitää kutinsa niin hyvässä kuin pahassa. Varjopuoli voi olla se, että on valittu ponnistella sellaiseen suuntaan, mistä löytyy vakiintunut mittari – eikä siihen, mikä parhaiten tekisi liiketoiminnasta kestävämpää. Hyvä puoli on se, että vastuullisuusinsentiivi parhaimmillaan saa koko yhtiön töihin kestävyystavoitteen saavuttamiseksi.

Katariina Sillander
Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston neuvotteleva virkamies
(vastuullisuus ja viestintä)