Yritysvastuulaki – vastuullisuussääntelyn seuraava askel?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastuullisuuskeskustelu käy Suomessakin vilkkaana, eikä vähiten viimeaikaisten tapausten
johdosta. Laiminlyöntejä ja niihin johtaneita valintoja on aina helppo arvostella, mutta vähemmän on kuultu kannanottoja siitä, millä juridisilla keinoilla yhtiöt voitaisiin velvoittaa vastuulliseen toimintaan.

Yritysvastuusääntely on perustunut perinteisesti vapaaehtoisuuteen, ja alan lainsäädännössä on keskitytty raportointi- ja seurantavelvoitteisiin. Vaikka on totta, että vapaaehtoisuus, sertifikaatit ja raportoinnin kaltaiset soft law ‑mekanismit valistavat yleisöä ja antavat vastuullisille toimijoille tervetullutta näkyvyyttä, niitä on usein arvosteltu hampaattomiksi, ja syystäkin.

Yksi ratkaisu tähän yritysvastuun haasteeseen voisi olla EU:n laajuinen yritysvastuulaki. Sitovan lain ympäristössä kyse ei olisi enää siitä, että kuluttajat ja sijoittajat tekevät oikeita ja eettisiä valintoja, vaan vastuu asetettaisiin aidosti itse toimijoille. Vahingonkorvauksilla sekä siviili- ja rikosoikeudellisilla sanktioilla lakiin saataisiin jämäkkyyttä. Julkisuuteen pintautuvat oikeustapaukset toimisivat yrityksille pelotteena ja kannustaisivat vastuuttomasta toiminnasta kärsineitä hakemaan korvauksia oikeusteitse.

Vastuullisuudestako voittoa? Vastuullisuuskeskustelun yhteydessä Suomessa on nostettu esiin kysymys siitä, onko vastuullinen toiminta ristiriidassa osakeyhtiölaissa asetetun voitontuottamistarkoituksen kanssa. Argumentteja kuunnellessa perinteinen kapea kvartaalitalousajattelu ja lyhyen aikavälin tavoitteet ovat alkaneet tuntua vanhentuneilta: modernit ja menestyvät vastuulliset yritykset tarkastelevat tuttua voitontuottamispykälää pitkällä aikavälillä ja näkevät vastuuasiat lisäarvoa tuottavana tuotannontekijänä, eivät kulueränä. Vastuullisuus otetaan huomioon myös yrityksen arvonmäärityksessä performanssin ohella.

Vastuullisuus on näiden yritysten mielestä myös riskienhallintaa siinä mielessä, että ympäristönäkökohtien ja sosiaalisten velvoitteiden laiminlyönti voi ennen pitkää kaataa koko liiketoiminnan. Menetettyä mainetta voi olla mahdotonta palauttaa, ja konkurssin seuraukset tuntuvat kaikissa sidosryhmissä aina työntekijöistä sijoittajiin ja lopulta kansantalouteen asti. Samasta voimistuvasta trendistä kertoo myös uusien vastuullisten sijoitustuotteiden, kuten vihreiden joukkovelkakirjalainojen ja vaikuttavuussijoittamisen kasvava suosio.

Ranskan esimerkki. Ranskassa on etsitty ratkaisua yritysvastuun ongelmaan säätämällä niin sanottu huolellisuusvelvoitelaki (loi sur le devoir de vigilence). Maassa eletään tänä vuonna mielenkiintoista aikaa, kun ensimmäiset vuonna 2017 hyväksytyn lain edellyttämät raportit valmistuvat. Laki on kunnianhimoinen, sillä siinä säädetään paitsi sitovista huolellisuusvelvoitteista, myös valitus- ja seurantamekanismista, sanktioista ja vahingonkorvauksista. Lain keskiössä ovat ihmisoikeudet ja hankintaketjujen seuranta.

Suomelle puheenjohtajuuskauden haaste. EU:n piirissä kansalaisjärjestöt ovat vaatineet komissiolta yritysvastuulakia jo vuosia. Suomessa sama vaatimus on esitetty muun muassa Ykkösketjuun-kampanjassa, jossa mukana on koko joukko eturivin yrityksiä, kansalaisjärjestöjä ja ammattiliittoja. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa toimii kyllä yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunta, mutta varsinaisia yritysvastuuseen liittyviä lainsäädäntöhankkeita ei ole vireillä.

Tässä olisi Suomelle paikka kääriä hihat ja ottaa EU:n laajuisen, sitovan ja velvoittavan yritysvastuulain laadinta puheenjohtajuuskautemme agendalle. Lainkuuliaisuuden, tasa-arvon ja avoimuuden mallimaalle tämä rooli istuisi paremmin kuin hyvin. Toivoa sopii, että tulevan eduskuntamme agendalla on tällekin asialle tilaa.

Aksu Tuominen
Senior Associate, Member of the Finnish Bar, MBA Senior Associate
&
Merja Kivelä
Capital Markets and M&A Partner at Castrén & Snellman, Head of Capital Markets and Financial Regulation